Diginaapuri mukaan kotikäynnille


#1

Tämä on kommenttiketju artikkelille https://www.kokeilunpaikka.fi/fi/experiment/755/

#2

Kokeilussa on saatu aikaan ensimmäinen tulos!

Selvisi, että tietosuojan vuoksi sote-organisaatio ei voi pyytää asiakkaalle vapaaehtoista digiapua, koska muuten pyyntöä käsittelevä ulkopuolinen taho saa tietää, että hän on sote-asiakas. Eli tietosuoja suojaa ihmisiä mainiosti myös vapaaehtoisavun saamiselta. Jotenkin maalaisjärjellä luulisi, että kaikki suomalaiset ovat sote-asiakkaita, joten kuinkahan paljon se tietosuoja tuosta kärsii :slight_smile:

No joo, tästä on hyvä jatkaa selvittelyä. Ehkä ongelmaan löytyy joku hyvä ratkaisu, jotta joskus päästään kokeilemaan myös käytännössä…


#3

Selkeästi kokeilun oppi kyseessä! :slight_smile:


#4

Ohhoh, tietosuoja asettaa kyllä odottamattomia rajoitteita. Ratkeaisiko asia jotenkin niin että apupyynnön tekisi muodollisesti asiakas itse?


#5

Hei @Heikki_Waris

Miten kokeilu on edennyt alkuhaasteiden jälkeen? Löysittekö ratkaisun tai kiertotien ongelmaan?


#6

Kokeilun tuloksia tiiviisti:

  1. Merkittävä syy sähköisten palveluiden käytön vähäisyyteen käyttäjäryhmässä, joka siitä eniten hyötyisi (senioreille liikkumisen tarpeen poistuminen ja edullisuus) on se, että sähköisiä laitteita ei ylipäätään käytetä (uskalleta tai haluta käyttää), eikä sovellus siten ole realistinen ratkaisu (oletus on, että asiat voi hoitaa puhelimitse)
  2. Luottamus on niin tärkeä asia, että digineuvoja eniten tarvitseville sitä pitää rakentaa luotettavan taustaorganisaation tuella (sote tai järjestö), joten sovelluksen ominaisuudet eivät sellaisenaan riitä luottamuksen luomiseksi naapuriin, tai varsinkaan neuvonnan toteuttamiseksi kotona
  3. Vertaisneuvonnaksi palveluasumisessa soveltuisi pikemminkin asukkaiden keskinäinen digineuvonta tai säännölliset mutta lyhytaikaiset neuvonta-ajat (edellyttäisi henkilöstöresurssointia), mutta tähän ei tarvita sovellusta (jaetussa käytössä oleva tabletti tai tietokone olisi tärkeämpi kynnystä madaltamaan)
  4. Vertaisneuvonnassa kirjastoissa tai muissa julkisissa tiloissa nousee ongelmaksi tilojen soveltumattomuus yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien asioiden käsittelyssä, sekä tilojen tavoitettavuus liikuntarajoitteisille
  5. Järjestöiden kautta toteutettava digineuvonta ei sovellu eikä skaalaudu sote-neuvonnaksi useista eri syistä (ei ole reilua ulkoistaa vastuita kolmannelle sektorille, liian kuormittava “työ” ei motivoi vapaaehtoisia, tarve on suurempi kuin järjestötoimintaan hakeutuvien määrä, neuvontaa ei ole tarjolla riittävän usein suhteessa tarpeen kiireellisyyteen)
  6. Omaiset osallistuvat kyllä sähköisten palveluiden käytössä auttamiseen ja olisivat luotettavia, mutta tärkein este tämän avun hyödyntämiselle on se, että jos asia jää sote-palvelun asiakkaan itse päätettäväksi, hän ei halua vaivata heitä pyytämällä apua (lisäksi on riski turhautumisesta ja konfliktista jos omaisen pitäisi itse neuvoa)
  7. Tietosuojasäädökset vaikeuttavat sote-asiakkaan tietojen luovutusta mihinkään sote-organisaation ulkopuolelle, eivätkä mahdolliset digineuvojat halua jakaa yhteystietojaan neuvottaville
  8. Kokeilussa onnistuttiin tunnistamaan malli, jolla edellä kuvatut ongelmat saataisiin ratkaistua helppokäyttöisellä tavalla tukeutumalla sote-organisaatioon, omaisiin, naapureihin ja järjestöihin, mutta mallin edellyttämiä ominaisuuksia ei vielä ehditty lisätä kokeilusovelluksen toteutukseen (tarkoitus on saada näitä valmiiksi maaliskuun alkupuolella ja esitellä tätä kokeilun loppuesittelyssä 22.3.)

#7

Hyvää analyysiä @Heikki_Waris!


#8

Hieno kuulla, odotan innolla 22.3. esitystä!